Sadepisaroita

When I was 13 years old, I got sick with a psycho-physical functional disorder. That illness put me in a wheelchair for two years due to non-functioning legs, with no other physical illness. Before I got sick, I was an active child, whose biggest dream was to become a professional soccer player, so due to being confined to a wheelchair, I was also diagnosed with anxiety and depression. The functional disorder has also brought me lots of other physical symptoms, but at the moment I am walking on my own feet and there are no other symptoms. However, those childhood events have left me with eternal scars that I heal in regular therapy. When sports were no longer possible as a child, I started to use the time for art. Even today, art is important to me and I always do it when I have time. I love to do different projects and try everything possible. Most of all, I like to paint with acrylic paints and paint different pictures, which often feature creatures of the imagination in bright colours, but sometimes it is also therapeutic to paint

dark pictures and heal the wounds of the past.

 

Kun olin 13 vuotias sairastuin psyko fyysiseen toiminnalliseen häiriöön. Tuo sairaus vei minut kahdeksi vuodeksi pyörätuoliin jalkojen toimimattomuuden takia, ilman muuta fyysistä sairautta. Ennen sairastumista olin liikunnallinen lapsi, joten pyörätuolin vankina olemisen takia diagnoosiksi tulivat myös ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Toiminnallinen häiriö on tuonut minulle myös muita fyysisiä oireita, mutta tällähetkellä kävelen omilla jaloillani eikä muita oireita ole. Kuitenkin nuo lapsuuden tapahtumat ovat jättäneet minuun ikuiset arvet joita parannan säännöllisessä terapiassa.  Kun lapsuudessa urheilu harrastukset eivät olleet enään mahdollisia, aloin käyttää siihen menneen ajan taiteeseen. Tänäkin päivänä taide on minulle tärkeää ja teen sitä aina silloin kun on aikaa. Rakastan tehdä erilaisia projekteja ja kokeilla kaikkea mahdollista. Eniten kuitenkin tykkään maalata akryylimaaleilla ja maalata erilaisia kuvia, joissa usein esiintyvät mielikuvituksen olennot kirkkaissa väreissä, mutta välillä on myös terapeuttista maalata synkkiä kuvia ja parantaa menneisyyden haavoja.